Päätin neuloa kaulahuivin
pojan kummitytölle ,
joka jo 3v. täyttää.
Koska jouluksi neuloin niitä tuubihuiveja muutaman kappaleen,ainaoikeaa ja joskus ehkä jokunen nurjaa,päätin hakea neulomiseen hieman haastetta.Jep,siinä virhe nro 1! Koska minähän en osaa neuloa.Enkä varsinkaan poimia mahdollisesti pudonneita silmukoita. Tai purkaa työtä asiallisesti. Tahi korjata virheitä. Kieli keskellä suuta siis jokin pikkutyö onnistuu.
Netin ihmeellisestä maailmasta jostain löysin sitten patenttineuleen ohjeen. Sanana tuttu,käytännöstä ei harmaata aavistustakaan.
Joo,aikani veivattua ja muutaman kerran alusta aloitettuani kas kummaa,sehän alkoi sujua.
Reunasta vain tuli kumman löysää lerpukkaa.Päätin,että sen korjailen sitten lopuksi esim. virkkaamalla.Virhe nro 2!Huivi tuli nopsaan oikeaan mittaansa ja sitten reunan kimppuun.Joo-o!Eihän se toiminut,ei.
Ja sitä paitsi,huivia tehdessä silmukoita tulee olla pariton määrä,jotta reunoista tulee samanlaiset.Ei ollu mulla ei.Virhe nro 3!
Eipä hätiä mitiä.
Nyt tiedän mikä on patenttineule.
Huivi purkautui nopsaan...
Ihanan pehmeästä ja lämpimästä kaulahuivista tulikin tuikitärkeä napakka pussukka.
Jonka sisään sujahti sydän.
Jos toinenkin.
Niinhän se taitaa olla,
että suutari pysyköön lestissään..
:)