Donitsi

Täällä ei ole juurikaan koukku

 heilunut viikkoihin.

Syynä on muutto!

HuhHoijaa, miten paljon aikaa

ja voimavaroja moinen kuluttaakaan.

Varsinkin kokemattomalla;

edellisestä muutosta kun on

 vierähtänyt 15 vuotta. 

Mutta ei se mitään;

hengissä ollaan ja kyllä kannatti!

♥

Jotain siis virkattua valmista ja

 se heti julki tuotakoon;

Tuttu donitsi jo vuosien takaa..

...josta tulikin sitten neulatyyny.

Ohjekkin tuttu täältä.

Ja tämä tekele menee sitten työkaverille pieneksi muistamiseksi kuluneesta vuodesta.

***********

En malta olla esittelemättä edes jotain soppea uudesta kodistamme.

Sopeksi valikoitui paikka olohuoneesta,

joka ei ollut ihan hyrskyn myrskyn:

Edellisessä kuvassa hieman pilkottaakin olohuoneemme ylpeys.

Edellisten omistajien sukulaistyttö on taiteillut seinään melkoisen mestariteoksen.

Harmaa, hieman lahonnut karahka

 puhuttelee minua suuresti.

Nyt se sai oksalleen harmaan puuperhosen.

Ehkäpä myöhemmin muuta..

Semmosta menoa täällä :)

 

Kori

Työkaverin lapsenlapselle.

Lelukoriksi.

Hänen ensimmäinen lelukorinsa löytyy täältä.

 

 Ensimmäinen kori näyttää paljon siistimmältä.

Tämä takkusikin koko ajan.

Ei luistanut.

Tökki!

Tökkimisen lisäksi täällä ihmetellään lähes lumetonta maaliskuuta.

Näillä leveysasteilla,kun sitä on tottunut

lumeen siinä määrin,että sitä kaipaa..
Vähän kauhulla silmäilen kukkapenkkejä,
etteivät vain jo kohta alkaisi nostaa päätään.
Toivottavasti ei!

Hiihtoloma loppu just.

Ja tuntuu,että pitäis alkaa haravoimaan..

Ennen meillä oli hiihtoloman aikaan tällaista;

Talvea ikävä!
Vaikka kevät aurinkokin on ihana.

 

Väriä koukulla

Ensin oli tämä;

Kaksi kappaletta lähes valmiina.

Sitten niitä ei enää ollutkaan.

Purin pois ja aloitin alusta.

Suuremmilla silmukkalukemilla..

Niin sieltä koukulta sitten putkahti tämä;

Vaikkakin tiukkaa teki.

Työ ei sujunut ollenkaan niin jouhevasti kuin aiemmin. Sen lisäksi,että tein etu-ja takakappaleet kahteen kertaan,virkkasin kavennukset liian jyrkästi.Sen huomasin sitten vasta liian myöhään..liian myöhään,jotta olisin mokoman vielä suostunut purkamaan.

Yritin paikkailla sitten jo tapahtunutta virhettä yhdistämällä kappaleet loivemmin.Mistä seurasi paksu sauma...

Mutta siinä se nyt kuitenkin on.

Kaikkine virheineen ja vikoineen.

Luvattu mikä luvattu.

Tehty mikä tehty.

Jumpperin omistaja huitelee teillä tietämättömillä,tytär 11v,joten on tyydyttävä näihin kuviin..

Lankana siis kotikulta sukkalanka.

Koukku nro 5.

Lankaa meni tarkka 500g.

Mies ja poika eivät ole olleet omaa jumpperia vailla. Onneksi!

Nyt on mielessä jo jotain ihan muuta..

Ikuisuusprojekti

Tunnustan.

Olen täyttänyt pyöreitä.

Kylläkin aikoja sitten

-suorastaan vanha juttu jo.

Joten ei siitä enempää.

 

Sitä vastoin mulla olisi ihan hurjasti

 asiaa eräästä lahjastani.

Josta olen hieman touhuissani.

Koska osaan,minä osaan!! :)

 

Popcorn-virkkaus oli sanana tuttu,

mutten ollut koskaan asiaan

 sen enempää perehtynyt.

Mutta nytpä olen.

 

Sain lähimmäisiltäni ihania lankoja,

joilla pääsee hyvin alkuun sekä 

ohjeen popcorn-virkattuun palapeittoon.

 

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Jos voi sanoa, että lahja ja sen saaja kohtasivat niin nyt sen voi sanoa;

Me kohtasimme.

Ihan täysillä.

 

 

Luonnollisesti lähimmäiseni olivat osanneet valita värit minulle sopiviksi.

Kukka tehdään liukuvärjätystä 

musta-harmaasta ja ympärykset harmaasta.

Me like♥So much!

Kiitos!!

 

Peitto valmistuu sitten kun valmistuu.

Mitään paineita sen suhteen en ole havainnut.

Julistinkin sen ikuisuusprojektiksi.

 

Välillä on pakko virkata muutakin.

 

 

 Välillä koukulta voi löytää jopa väriä.

 

Tyynyä pukkaa

Isomman tyttären rakas,rakas

 ystävä täyttää tänään 18v.

-Mihin tämä aika on mennyt?

Piti keksiä loppuviikosta 

jotain nopeasti virkattavaa hänelle,

mutta ei,ei idean tynkääkään.

Itseasiassa tämä ystävä on ollut jollain

 tapaa virkkausintoni sijaiskärsijä tässä vuosien varrella,koska hän on osakseen saanut minulta kaiken pikkuvirkattavan 

esim. sydämiä,muffinsseja,donitseja,

pikku-mekon,perhosen,koreja ja jopa maton.

Noin niin kuin jotain mainitakseni.

Tyttäreni sanoi,että häntä hävettää.

Niin minuakin :)

Kuitenkin asiasta keskusteltuamme 

sain luvan tehdä hälle tyynyn.

Tietystä langasta.

Puro batik.

Ja lupaus;

ei yhtään kukkaa.

Ei ensimmäistäkään.

EI!

Onnea pikku-E!

♥

 

Virkattu,virkattu

Kotikulta sukkalanka.

(Jotain viehtymystä noihin sukkalankoihin?)

Koukku nro 5. 

(Jotain viehtymystä tuohon vitosen koukkuun?) 

Koukuti,koukuti.

  

Musta on haastava kuvattava.

(Kun ei oo sitä torsoakaan..)

(Eikä päivän valoa!)

 (Eikä kuvaajan taitoa eikä..)

Mutta siinä se vaan seisoo.
Eiku makaa.
Eiku riippuu eli roikkuu.

Tyttärelle 17v.

 Piti vain varmistaa.
Että ihanko oikeasti minä osaan.
Joo..
Osaan minä!
:))

Edellinen,
se ensimmäinen
 paita/tunika löytyy täältä.


P.S. Hihojen kanssa taistellessani 
päästin suustani muutaman ruman sanan. 
(Lasten kuullen)

 

 

Käytännön vinkki

Nyt se helepon nakkas.

 Nimittäin,

jos virkkauskoodit sattuu unohtumaan

Ne voi helposti ja vaivatta

tarkastaa miehen päästä.

 Siis aloituslenkki ja 16 pylvästä...

Ja minä kun luulin sen vain laiskuuttaan sohvalla kuorsaavan.

Ehei.Ehei.

Hän auttoi vaimoaan virkkaus-projektissa.

Virkattu tyyny, josta kuvio on peräisin,

taitaa löytyä edellisestä postauksesta :)