sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kukkaro?


 
Tai mini käsilaukku?
 


 
Eihän näistä ota selvää.
(Itsekkään)
 
Pienin otti kuitenkin käyttöön innolla :)
 

 
Ja oma Marketta.
Erona edelliseen vain se,
että tämän hoksasin tehdä oikein..
 
 


 


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Pieni Marketta

 
Pieni ja näpsäkkä
Marketta-matto.
 
 
Elma-tädille 80v.
 
Oli niin mukava ja nopea,
että taidampa tehä myös itselle.
Kun kudettakin jäi.
 
 
 
 


lauantai 28. kesäkuuta 2014

O-HO

 
Täytyy kyllä ihan hämmästellä.
Suorastaan äimistellä.
Että täällä on ihan oikeasti saatu
 jotain aikaiseksi.
Siis ihan niin ku valmiiksi.
 

 
Ei mikään kummonen.
Siis tuiki tavallinen kaitaliina.
Ja
 


 
Vihdoin opin sitten virkkaamaan klipsuja.
Niitä silloin pari vuotta sitten intopinkeenä kerättiin koko suvun ja lähipiirin voimin.
Nyt, nyt oppi meni perille.
sain kädestä pitäen opetusta.
656 kpl ja jämälankoja.
 
Meillä otetaan vain omiin tarpeisiin :)

 


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Poika juhlittu

 
Poika on juhlittu.
Varsinaisesti ja rääppiäisten merkeissä.
 


 
Muistiin listataan tarjoilut:
 
Lihavoikkari
Kalavoikkari
Lohi-ruisnappiset
Karjalanpiirakat munavoilla
Leipäjuusto ja hillat
Mansikkakermakakku
Appelsiinituorejuustokkakku
Mokkapalat
Mansikka- ja suklaakuppikakut
Pursotinpikkuleivät tumma ja vaalea
 
Lisäksi kaupan keksiä ja vaahtokarkkia.
Kaiken väänsin ite.
Äiti leipoi kuitenkin mokkapalat,
koska tekee suvun parhaimmat.
Eikä meillä oo kuultukkaan
mokkapalattomista juhlista..
Mansikkakakkua meillä on AINA,
koska se osuu ja uppoaa.
Joskus tässä vuosien varrella oon erehtynyt jotain muuta kokeilemaan huonoin tuloksin.
Mansikkakakku on pop!
 
Kylläpäs meillä oli mukavaa!
Vuoden päästä uudestaan.Kai.
Vuorossa tytön lakkiaiset :)
 
Onnea uudelle lähihoitajalle!
Kiitos juhliin osallistuneille!
<3
 
 
 


lauantai 24. toukokuuta 2014

Kesä ja kärpäset

Ja kukat!


 Tokmannilta kesän ensimmäiset.

Ai että!
Ja kasvaa sitä penkissäkin..
...itseasiassa vaikka mitä;
Ainakin pioneja ja särkynyttä sydäntä ja esikkoa jajaja...
Pioneja sekä hieman jotain muutakin on tulossa siitäkin syystä, että jo viime kesänä,kaukaa viisaana naisena,polkasin lemppari kukkasia meidän rivarin pihasta ja istutín ne serkkulikan pihalle ikään kuin hoitoon.Silloinhan ei tulevasta eli tästä kodista ollut vielä tietoakaan,mutta toivo oli suuri ja usko vahva.Niimpä pari viikkoa sitten hain kukkaset kotiin ja jo vain ne olivat kuin kotiin olisivat tulleetkin.Heti alkoivat kasvamaan.Vaikkakaan ne pionit eivät taida tälle kesää kukkia.Eivät kuulemma tykkää siirtelystä.Onneksi on pioneja edellisten jäljiltäkin :)
Tämä kevätkö sen teki?
Kesäkö sen kirvoitti?
En tiedä,
 mutta tuli pakonomainen tarve virkata afrikankukkasia.
   
Ja missä väreissä!

 Olen hieman hämmentynyt tästä väri-ilottelusta...
Varsinkin,kun oli karvan päässä etten nakannut näitä lankoja muuton yhteydessä kirpparikuormaan. Monta kerää sinne meni.
Kuitenkin aattelin jossain vaiheessa tarvitsevani väriä.
Tarve tuli nyt jo :)
Kukkaa pukkaa!
Ja jämälangat saa kyytiä.


 Mitä näillä kukkasilla teen?
Ja kuka nämä päättelee?
Ilmat kuulemma viilenevät taas.
Jospa järkikin palaisi sen myötä..


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Veikeitä veijareita


Herkkutorni


...kaatuuko?


No kaatuu.

Riviin järjestäytykää!


Eiku..


..eiku..


No nyt.
Vihdoin!
Valmiina matkaan.

Ihan hervottomia donitseja.
Veikeitä veijareita.
Ilo oli teitä taas työstää,
mutta kiitti nyt riitti.
Ainakin vähäksi aikaa :)

p.s. Viikon vinkki;
Jos et omista sellofaania etkä jaksa vaivautua kauppaan sitä ostamaan,voit näppärästi sujauttaa pienehkön lahjuksen paistopussiin ;)

 

 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Olohuoneesta


Olohuoneen kuvausta useampanakin eri päivänä;






Toisesta suunnasta otan kuvia jahka joku siivoaa sen kuvauskelpoiseksi :)

Takaseinä on kivan ruskea,mutta sille täytyy tehdä jotain tässä jossain vaiheessa,koska edellisten asukkaiden jäljiltä seinään jäi ikävät isot jäljet.

Sisustamisen tuska on melkoinen.
Koska eka kertaa eläissään on tilaa,niin tuntuu ettei haluakkaan pilata tilantuntua liiallisella tavara määrällä.
Vaikka ikävä kyllä;
se on minulle niin luontaista.
Mieskin sievästi vinkkasi, kuinka piristävää  minimalistinen sisustaminen onkaan :)
Mutta kun en tiedä vielä mitä kaikkea haluankaan esille.
Tässä vaiheessa sisustus on siis hyvin muuttuva. Lähes päivittäin.

Mutta tuohon valkoiselle seinälle tiedän tarkasti mitä haluan.
Sen saan toivottavasti pian!

Ja kuvaa luvassa satavarmasti!
:)

 p.s. Kulmasohvaa olen haikaillut useastikkin täällä blogimaailmassakin. 
No nyt meillä on ISO.
Isossa olohuoneessa.
Kylläpä meidän kelepaa :)