Kesä ja kärpäset

Ja kukat!

 Tokmannilta kesän ensimmäiset.

Ai että!

Ja kasvaa sitä penkissäkin..

...itseasiassa vaikka mitä;

Ainakin pioneja ja särkynyttä sydäntä ja esikkoa jajaja...

Pioneja sekä hieman jotain muutakin on tulossa siitäkin syystä, että jo viime kesänä,kaukaa viisaana naisena,polkasin lemppari kukkasia meidän rivarin pihasta ja istutín ne serkkulikan pihalle ikään kuin hoitoon.Silloinhan ei tulevasta eli tästä kodista ollut vielä tietoakaan,mutta toivo oli suuri ja usko vahva.Niimpä pari viikkoa sitten hain kukkaset kotiin ja jo vain ne olivat kuin kotiin olisivat tulleetkin.Heti alkoivat kasvamaan.Vaikkakaan ne pionit eivät taida tälle kesää kukkia.Eivät kuulemma tykkää siirtelystä.Onneksi on pioneja edellisten jäljiltäkin :)

Tämä kevätkö sen teki?

Kesäkö sen kirvoitti?

En tiedä,

 mutta tuli pakonomainen tarve virkata afrikankukkasia.

   

Ja missä väreissä!

 Olen hieman hämmentynyt tästä väri-ilottelusta...

Varsinkin,kun oli karvan päässä etten nakannut näitä lankoja muuton yhteydessä kirpparikuormaan. Monta kerää sinne meni.

Kuitenkin aattelin jossain vaiheessa tarvitsevani väriä.

Tarve tuli nyt jo :)

Kukkaa pukkaa!

Ja jämälangat saa kyytiä.



 Mitä näillä kukkasilla teen?

Ja kuka nämä päättelee?

Ilmat kuulemma viilenevät taas.

Jospa järkikin palaisi sen myötä..



Veikeitä veijareita

Herkkutorni

...kaatuuko?

No kaatuu.

Riviin järjestäytykää!

Eiku..

..eiku..

No nyt.

Vihdoin!

Valmiina matkaan.

Ihan hervottomia donitseja.

Veikeitä veijareita.

Ilo oli teitä taas työstää,

mutta kiitti nyt riitti.

Ainakin vähäksi aikaa :)

p.s. Viikon vinkki;

Jos et omista sellofaania etkä jaksa vaivautua kauppaan sitä ostamaan,voit näppärästi sujauttaa pienehkön lahjuksen paistopussiin ;)

 

 

Olohuoneesta

Olohuoneen kuvausta useampanakin eri päivänä;

Toisesta suunnasta otan kuvia jahka joku siivoaa sen kuvauskelpoiseksi :)

Takaseinä on kivan ruskea,mutta sille täytyy tehdä jotain tässä jossain vaiheessa,koska edellisten asukkaiden jäljiltä seinään jäi ikävät isot jäljet.

Sisustamisen tuska on melkoinen.

Koska eka kertaa eläissään on tilaa,niin tuntuu ettei haluakkaan pilata tilantuntua liiallisella tavara määrällä.
Vaikka ikävä kyllä;
se on minulle niin luontaista.
Mieskin sievästi vinkkasi, kuinka piristävää  minimalistinen sisustaminen onkaan :)
Mutta kun en tiedä vielä mitä kaikkea haluankaan esille.
Tässä vaiheessa sisustus on siis hyvin muuttuva. Lähes päivittäin.

Mutta tuohon valkoiselle seinälle tiedän tarkasti mitä haluan.
Sen saan toivottavasti pian!

Ja kuvaa luvassa satavarmasti!
:)

 p.s. Kulmasohvaa olen haikaillut useastikkin täällä blogimaailmassakin. 
No nyt meillä on ISO.
Isossa olohuoneessa.
Kylläpä meidän kelepaa :)

Donitsi

Täällä ei ole juurikaan koukku

 heilunut viikkoihin.

Syynä on muutto!

HuhHoijaa, miten paljon aikaa

ja voimavaroja moinen kuluttaakaan.

Varsinkin kokemattomalla;

edellisestä muutosta kun on

 vierähtänyt 15 vuotta. 

Mutta ei se mitään;

hengissä ollaan ja kyllä kannatti!

♥

Jotain siis virkattua valmista ja

 se heti julki tuotakoon;

Tuttu donitsi jo vuosien takaa..

...josta tulikin sitten neulatyyny.

Ohjekkin tuttu täältä.

Ja tämä tekele menee sitten työkaverille pieneksi muistamiseksi kuluneesta vuodesta.

***********

En malta olla esittelemättä edes jotain soppea uudesta kodistamme.

Sopeksi valikoitui paikka olohuoneesta,

joka ei ollut ihan hyrskyn myrskyn:

Edellisessä kuvassa hieman pilkottaakin olohuoneemme ylpeys.

Edellisten omistajien sukulaistyttö on taiteillut seinään melkoisen mestariteoksen.

Harmaa, hieman lahonnut karahka

 puhuttelee minua suuresti.

Nyt se sai oksalleen harmaan puuperhosen.

Ehkäpä myöhemmin muuta..

Semmosta menoa täällä :)

 

Kori

Työkaverin lapsenlapselle.

Lelukoriksi.

Hänen ensimmäinen lelukorinsa löytyy täältä.

 

 Ensimmäinen kori näyttää paljon siistimmältä.

Tämä takkusikin koko ajan.

Ei luistanut.

Tökki!

Tökkimisen lisäksi täällä ihmetellään lähes lumetonta maaliskuuta.

Näillä leveysasteilla,kun sitä on tottunut

lumeen siinä määrin,että sitä kaipaa..
Vähän kauhulla silmäilen kukkapenkkejä,
etteivät vain jo kohta alkaisi nostaa päätään.
Toivottavasti ei!

Hiihtoloma loppu just.

Ja tuntuu,että pitäis alkaa haravoimaan..

Ennen meillä oli hiihtoloman aikaan tällaista;

Talvea ikävä!
Vaikka kevät aurinkokin on ihana.

 

Väriä koukulla

Ensin oli tämä;

Kaksi kappaletta lähes valmiina.

Sitten niitä ei enää ollutkaan.

Purin pois ja aloitin alusta.

Suuremmilla silmukkalukemilla..

Niin sieltä koukulta sitten putkahti tämä;

Vaikkakin tiukkaa teki.

Työ ei sujunut ollenkaan niin jouhevasti kuin aiemmin. Sen lisäksi,että tein etu-ja takakappaleet kahteen kertaan,virkkasin kavennukset liian jyrkästi.Sen huomasin sitten vasta liian myöhään..liian myöhään,jotta olisin mokoman vielä suostunut purkamaan.

Yritin paikkailla sitten jo tapahtunutta virhettä yhdistämällä kappaleet loivemmin.Mistä seurasi paksu sauma...

Mutta siinä se nyt kuitenkin on.

Kaikkine virheineen ja vikoineen.

Luvattu mikä luvattu.

Tehty mikä tehty.

Jumpperin omistaja huitelee teillä tietämättömillä,tytär 11v,joten on tyydyttävä näihin kuviin..

Lankana siis kotikulta sukkalanka.

Koukku nro 5.

Lankaa meni tarkka 500g.

Mies ja poika eivät ole olleet omaa jumpperia vailla. Onneksi!

Nyt on mielessä jo jotain ihan muuta..

Ikuisuusprojekti

Tunnustan.

Olen täyttänyt pyöreitä.

Kylläkin aikoja sitten

-suorastaan vanha juttu jo.

Joten ei siitä enempää.

 

Sitä vastoin mulla olisi ihan hurjasti

 asiaa eräästä lahjastani.

Josta olen hieman touhuissani.

Koska osaan,minä osaan!! :)

 

Popcorn-virkkaus oli sanana tuttu,

mutten ollut koskaan asiaan

 sen enempää perehtynyt.

Mutta nytpä olen.

 

Sain lähimmäisiltäni ihania lankoja,

joilla pääsee hyvin alkuun sekä 

ohjeen popcorn-virkattuun palapeittoon.

 

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Jos voi sanoa, että lahja ja sen saaja kohtasivat niin nyt sen voi sanoa;

Me kohtasimme.

Ihan täysillä.

 

 

Luonnollisesti lähimmäiseni olivat osanneet valita värit minulle sopiviksi.

Kukka tehdään liukuvärjätystä 

musta-harmaasta ja ympärykset harmaasta.

Me like♥So much!

Kiitos!!

 

Peitto valmistuu sitten kun valmistuu.

Mitään paineita sen suhteen en ole havainnut.

Julistinkin sen ikuisuusprojektiksi.

 

Välillä on pakko virkata muutakin.

 

 

 Välillä koukulta voi löytää jopa väriä.